this picture

för jag älskar ju sverige

2012-01-30T08:12:00.001+02:00

Ehkä vielä enemmän rakastan teemabileitä!

Tänä vuonna mentiin Ruotsi -teemalla. Paikalle saapuikin pari Peppiä, Victoria&Daniel sekä bättre folk från Södermalm och Östermalm! Keltaisia sukkahousujakin löytää näemmä helpolla ja kunnon volyymilla.

Tupa oli ääriään myöten täynnä ja snapsilauluja räpättiin aamukuuteen saakka. Aivan loistavaa meininkiä, kiitos kaikille!

Sinistä elintarvikeväriä saa ainakin Stokkalta.

Parhaat shottilasit löytyvät Ikean lastenosastolta.

Leidit totesivat, että se ruotsalainen freesiys taitaakin perustua aurinkopuuteriin myös talvella!

Bileiden johdosta tuli täytettyä yksi suuri sisustusunelma: ruokapöytä on edelleen makkarissa. Ei se tosin sinne jää, vaikka keittiöolkkari onkin nyt sopivan loungemainen.

Mutta. Parhaat synttärit ikinä. Ja ystäväni, te olette ihan parhaita!

(kuvat 2 & 5 kiitokset Chatrinille ja Junelle, mikäköhän tuo valkotasapainosäätö oli???)

It's good to be 31 and celebrate wuth Swedish theme. Blue is my favourite colour!

kaupungin paras kakku

2012-01-21T08:38:00.003+02:00

Limejuustokakku.

Tämä himoruoanlaittaja on usein hyvin skeptinen ulkona syömisen suhteen, mutta on minullakin lempiravintola! Museokadulla sijaitseva KuuKuu ei ole pettänyt vielä kertaakaan ja viimelauantainen kakkukarkelo vei kielen mennessään.

Kuvan suklaa-laavakakku oli rehellisesti parasta mitä olen ikinä syönyt! (Tosin se oli poikaystävän annos, mutta lusikoin oman osuuteni ja rapiat päälle...) 11 minuutin kakkusen sisus oli sisältä ihanaa valuvaa suklaata, siitähän tuo nimi! Mums.

Tässä kohtaa voisi todeta, että ainoa selvä aikuistumisen merkki on havaittu: herkutellessa huomaan vähemmän olevan enemmän ja kuinka tyylipuhdas jälkiruoka hakkaa irtokarkkipussin yksi nolla.

My favourite restaurant is called KuuKuu and last Saturday I tasted the best chocolate cake ever.

yhden laukun nainen

2012-01-18T19:22:00.001+02:00

Kävelen tätä nykyä tunnin työmatkoja päivässä, noin 100 kilometria kuussa. Niskan jumiutuminen loppui kun Etsystä tilattu laukku saapui. Repultahan tuo näyttää, mutta siinä on myös kantohihna ja näin ollen laukkuominaisuus.

Loving the style!

Cosilta ostetut villasukkikset ovat olleet yllättävän hyvälaatuiset. Venytin niitä ensimmäisen pesun jälkeen märkinä niin vyötärökin on tarpeeksi korkealla.

Takki on viime keväänä Asoksen alesta ostettu duffeli ja ollut ihan huippu. Baskeri on mummon käsialaa ja nykyään mätsään sen megarinkulahuiviini.

Ja noin yleisesti ottaen suosittelen hyötyliikuntaa lämpimästi! Sitä herää mukavasti aamujolkotuksella, vaikka pimeys painaakin päälle! Kadonnut vyötärökin lähenee päivä päivältä.

Nowadays I walk to work everyday and it's like 100 kilometres per month. I got this bag in November and it's perfect for walking-life!

avaruus

2012-01-15T20:14:00.000+02:00

Viime kesän paras kirppislöyty on vihdoin saatu käyttöön ja makkarissa on mitä kauneimmat verhot.

Tulipahan myös opittua, että tylsä poranterä saa aikamoista tuhoa ja hampaiden kiristystä aikaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja makkarissa uusi ilme. Aika paljon verhot tekevät huoneelle!

Keltainen on loistava sisustusväri varsinkin näin detaljeissa ja mustan kaverina.

Maija Louekarin Karkuteillä -kuosi on ihan lemppari ja sopivasti keltainen. Lamppu on isäni peruja jostain 1960-luvun Oulusta.

Verhoja luulin Marimekoksi, mutta ovatkin Avaruus design Maila Kievari ja FIN-HELINin tuotantoa. Suomalaista designia kuitenkin, hih.

Koko kämppä on nyt puunattu ja järjestelty niin, että voi kun kotona on ihana olla!

We finally got the curtains up – it only took six months. They're pretty awesome though and called Space!

narnia

2012-01-08T21:45:00.001+02:00

Talvi tuli! Lunta ja aurinkoa; niin mielettömän kaunista.

Ensi viikoksi taisivat jo luvata vesisadetta, mutta loppiaisviikonloppuna nautittiin oikeasta talvesta. On se aurinko ihmeellinen asia... Enää ei väsytä.

Karvaturrikengät pääsivät vihdoin tosi toimiin. Aloitin talvivarustelun jo lokakuussa viime vuodesta viisastuneena. Maailman lämpöisimpien tossujen valmistaja Shephard tekee myös talvikenkiä, jotka lämmittävät kuin töppöset. Omani nappasin Korkkari 37:sta, josta löytää usein myös koon 38 kenkiä. Mukavin alennuksin.

Omistan myös kahdet villaleggarit nykyään sekä Falken että Wolfordin.

Tervetuloa talvi! (Johan se kestikin...)

Sain myös valmiiksi rinkulahuivin, joka menee kolmesti kaulan ympäri. Kyllähän tuo lämmittää mukavasti niskojakin.

Landeilu oli yhtä hyvää kuin aina. Tuli poislevätyksi joulukiireet ja uusi vuosi, paiskottua pihatöitä ja katseltua joulukuusta ensi vuodelle - kuusen tuoksu on niin mahtava. Mietin vain olisinko alkanut itkeä, jos joku 10 vuotta sitten olisi sanonut, että vielä sinäkin tyttö pihatöissä pyörit! Vapaaehtoisesti...

Hyvä näin. On onnellinen olo.

We finally got snow and proper winter. It's been lovely days at the summer cottage (which is winter proof).

My super warm boots are from Shephard and I knitted the massive circle scarf. I'm winter proof as well.

päätös

2012-01-04T21:30:00.002+02:00

Tekstiilikaksoseni päätti olla shoppaamatta vaatteita tänä vuonna.

Tietenkin lakossa on pari porsaanreikää: sukkahousuja ja alusvaatteita saa ostaa sekä kirppistellä. Tosin sitäkin hillitysti.

Ensin nauroin asialla räkäisesti. Ja pitkään. Mähän en tommoseen lähtisi!

Kunnes totesin, että voisin olla vuoden ostamatta mitään nettikaupoista. Siellähän ne pahimmat hudit kuitenkin tehdään. Kaupoissa en niinkään jaksa kierrellä. Eikä siellä edes ole ollut mitään kivaa pitkään aikaan.

Kuluttaminen ahdistaa sen verran, että pieni breikki taitaa olla paikallaan. Toisaalta tarvitsisin siistejä outfittejä duuniin, mutta en oikeastaan halua yhtään mitään.

Olisiko tämä sitten uuden vuoden lupaus vai haaste? Katsotaan kuinka käy!

(Vaikka sininen onkin maailman paras väri, niin tällä kertaa minä olen tuo punaisilla helmoilla varustettu.)

My textile twin decided not to buy any new clothes this year. I decided not to buy anything online this year. (Quite a challenge: it's my favourite hobby!)

vuoden lopussa

2011-12-31T15:18:00.001+02:00

Pikkasen väsyttää. Palataan taas kera vuoden 2011 -koosteen jahka ennätän.

Hyvää uutta vuotta!

fairytale of helsinki

2011-12-27T20:29:00.000+02:00

Joulu sujui paljon odotetumpaa leppoisammin.

(Silti haaveilen joku vuosi karkaavani kokonaan.)

Olin taas kiltein lapsi ja sain myös isoimman paketin.

Huomasin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kerääväni astioita: tästä lähin olen aina sukat makkaralla.

Vasta tapanina ehdin olla koko päivän uudessa pyjamassa. Vielä tänäänkin väsyttää niin, että viettäisin välipäivät mieluisasti samaisessa pyjamassa romanttista draamaa tykittäen. Mut office kutsuu...

Christmas.

season's greetings

2011-12-20T17:11:00.001+02:00

You're gorgeous, you old hag, and if I could

give you just one gift ever

for the rest of your life it would be this.

Confidence.

It would be the gift of confidence.

Either that or a scented candle.

(I finally got around reading David Nicholl's One day. I had my doubts but it was a lovely book.)

Joulukiireisiin pikkuhiljaa musertuen this picture jää jo lomille ja toivottaa mitä parhainta joulua kaikille kaikille ihanille lukijoille!

no surprises

2011-12-14T22:12:00.001+02:00

Mä oikeestaan tykkään pimeästä. Joka vuosi ihmiset vaan jaksaa valittaa...

En ihan jaa työkaverini iloa ja reippautta, mutta kynttilät ja valot purkissa ovat kivoja.

Muuten vaan väsyttää ja kiukuttaa, vaikka tiedän, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. Mut ei tämä näin pahalta viime vuonna tuntunut.

Muuta kivaa: viikonlopun seitsemän tuntinen sushidinneri (ihanaa kun vieraat tulevat laittamaan ruokaa), glögittely ja flamingot.

Huom. Krääsän rakastajat, jotka matkaatte Tukholmaan: Lagerhaus rules! Flamingot ja uusin pöllö sieltä.

Our new owl. Otherwise the darkness is getting to me though I'm enjoying candle light.

the it crowd

2011-12-10T11:42:00.001+02:00

Löysin sarjan viime keväänä Sylvin vinkkaamana ja nyt katsomme sitä jo toiseen kertaan... Brittihuumori pitää otteessaan ja kahdenkymmenen minuutin jaksot toimivat nauruhoitona kaamoksessa.

Harmi vain, että tuotantokaudet ovat niin lyhyitä eikä uusia ole enää tulossa.

Moss, Jen & Roy.

Mossia näyttelevä Richard Ayoade on muuten ohjannut ihanan Submarine-leffan, joka on ehdottomasti viime aikojen parhaita pätkiä.

The IT Crowd is my favourite show at the moment.

"Moss and Roy, the two technicians, are portrayed as socially inept geeks or, in Denholm Reynholm's words, "standard nerds". Despite the company's dependence on their services, they are despised, ignored, and considered losers by the rest of the staff. Roy's exasperation is reflected in his support techniques of ignoring the phone in the hope it will stop ringing, and using reel-to-reel tape recordings of stock IT suggestions ("Have you tried turning it off and on again?"and "Is it definitely plugged in?"). "

photos

pitkä viikonloppu

2011-12-07T18:16:00.000+02:00

Neljän päivän minibreikki Tukholmassa. Ah. Naapurissa osataan kylmä: miinus yksi, ikkunat kevyesti kuurankukassa ja tyyliniekkurit kulkevat sellaisissa möhkötakeissa, joita Suomessa ei näe edes paukkupakkasilla. Mukavaa ja lämmintä. Tänä talvena matkin. Jos se talvi ikinä tulee.

Pikkusiskolla on mahtava lamppu ja uusi skandinaavisen valkoinen huone. Minulla ja Patella taas voisi olla loistava tulevaisuus edessä agilityssä.

Tukholma oli taas ihanan iso. Kävin Moderna museetissa ja Fotografenissa ja mietin, että olisiko Tukholmassa kiva asua kun ei voisi aina niin huolella shopauttaa? Toisaalta ruotsalaiset tuntuivat taas niin mukavilta. On se vaan eri kiva kun kysytään, että mitä kuuluu tai joko sulhasesi on palannut Turkista.

A long weekend in Stockholm. hanging out with my sister, Pate the dog, mum & Co.

day 30: whatever

2011-11-27T08:45:00.002+02:00

Kukaan ei ole koskaan huomannut rumuutta valokuvien avulla. Mutta kauneuden moni on huomannut nimenomaan valokuvien avulla. Paitsi tilanteita, joissa kameran tehtävä on toimia todisteiden tai yhteiskunnallisten tapojen tallentamisen välineenä, se mikä saa ihmiset ottamaan valokuvia on jonkin asian havaitseminen kauniiksi. (Kun Fox Talbot patentoi valokuvan vuonna 1841, hän antoi sille nimen kalotypia, kalos = kaunis.) Ei kukaan huudahda: "Miten ruma! Siitä minun on otetteva valokuva." Jos joku näin sanoisikin, se merkitsisi ainoastaan: "Minusta tuo ruma . . . on kaunis."

Susan Sontag Valokuvauksesta 1977.

I recommend to read Susan Sontag's On Photography (1977). How she analyses the meaning of photography is simply amazing.

day 29: not so recent picture of me

2011-11-26T08:39:00.001+02:00

Haasteena tosin oli uusin oma kuva, mutta ex-linssilude on kuva-arkistojen mukaan nykyään enemmän kameran toisella puolella eikä mies kuvaa pyytämättä. (mur, nyyh ja hohhoijaa.) Eniveis raitaa kesät talvet ja kuvan lätsä oli männeen kesän lemppari suomalaista designia kuinkas muutenkaan, vaikka lessons-merkkiä ei enää ole olemassa.

I really don't have photos of me so the most recent is not so recent. This summer's favourite cap though and yes I do love stripes.

day 28: weather

2011-11-25T08:38:00.001+02:00

Mä tykkään huiveista, kaulaliinoista, pipoista, myssyistä, vantuista, sormikkaista, villasukista, säärystimistä, villatakeista, nutuista, nilkkureista, nahkasaappaista, kevyttoppatakeista ja syksyn kuulaista päivistä.

Tänä syksynä olen nauttinut leudoista päivistä ja viihtynyt ohuessa duffelitakissa sekä kuvan hammastahnan sävyisessä itse tehdyssä baskerissa.

Mutta loska, pimeys ja väsy. Sitä tämä vuodenaika tuo väistämättä tullessaan. Puhutaan paljon siitä, miten ihania ja virkistäviä vuodenaikojen vaihtelut ovat. Minä sanon pah. Joku osasi jopa ennustaa, että edessä on pienimuotoinen jääkausi: kovat pakkastalvet ovat täällä pysyvästi.

This autumn has been gentle. I think that the six months of winter is way too long.

day 27: two

2011-11-24T08:28:00.002+02:00

Kuka olisi uskonut, että Ikeasta saa hyvää mätiä? Sekä sillin että merilevästä tehtyä. Ei syöty blinejen kera vaan karppilettujen omnom. Lettuohje täällä.

Who would have thought that you can find delicious roe in Ikea???

day 26: this makes me laugh every time

2011-11-23T09:22:00.000+02:00

Mää, mun veli & dymo. Ihanaa kun huonot jutut voi jakaa. (Ja nauraa niille loputtomasti...)

Me and my brother have equally bad sense of humour: we were playing with dymo. His name is Aarno and Aarnon means Aarnos. Ehheh.

day 25: in hurry

2011-11-22T09:17:00.000+02:00

Ylläri pylläri nilkan uusiotatuoiminen on edelleen tekemättä. Toisenkin tatuoinnin haluaisin, mutta senkin pitäisi olla jotain yhtä tärkeää kuin tuo spiraali. Miten sitä voikin olla näin saamaton?

I still haven't redone my tattoo. How surprising.

day 24: this makes me sad

2011-11-21T09:09:00.002+02:00

Näin juuri Tintti-elokuvan, joka oli muuten hyvä, ja harmittelin sitä, että meidän Pate asuu Tukholmassa eikä vanavedessäni siis kulje pientä koiraa niin kuin Tintillä Milou. Sopisi niin hyvin meikäläisen tyyliin ja Pate on mahtava, tosin sen hengitys haisee. Taitaa joulupukki tuoda Patelle hengityksenraikastimia.

I'd like our family dog to live in Helsinki so we could be like Tintin and Snowy.

day 23: a picture of summer

2011-11-20T09:03:00.001+02:00

Niin niin, koko kesä meni landella...

Prinsessapedin keksin tuunata vasta heinäkuussa, mutta ensi vuonna alkukesän hyttysetkään eivät estä mukavaa loikoilua ja päikkäreitä ulkosalla.

How to enjoy countryisde while mosquitos rule! This year's best invention.

day 22: addicted to

2011-11-19T08:55:00.002+02:00

Coffee!!!

Aamukahvi juotakoon mieluiten pariin otteeseen höystettynä sellaisella määrällä vaniljasoijamaitoa, että kyseessä on ennemminkin maito kahvilla.

Siniset emalimukit ovat tietenkin se viimeinen silaus samoin kuin räsymatto mökin kuistilla paljaiden varpaiden alla.

day 21: when i was little

2011-11-18T08:50:00.001+02:00

Pienenä olin yhtä iso kuin nyt enkä pukeutunut prinsessaksi. Viidennen luokan naamiaiset menossa mukana koko jengi eli velipoika ja Tiina-koira.

I didn't play american football but I did really dress up for 5. grade's mascarade.

day 20: different

2011-11-17T08:47:00.001+02:00

Pollet kesälaitumella iso ja miniponi. Vihreää ja vehreää; taidan olla kesän lapsi ja kaupunkilainen vain sattuman kautta.

day 19: i live here

2011-11-16T08:43:00.001+02:00

Kaksiossa Kalliossa herään pimeinä aamuina ja nautin kirkasvalolampusta sekä viherpirtelöstä.

day 18: feelings

2011-11-15T08:35:00.001+02:00

Marraskuu on käpertymisen aikaa. Niin pimeää, mutta toisaalta kiva kun ihmiset vain soittavat ja tulevat hengaamaan, laittamaan ruokaa ja katsomaan Fringen neljättä tuotantokautta.

Ilman pikkujoulusosialisoitumista unohtuisin varmaan sohvalle viltin alle.

In November one just wants to stay under the blanket and sleep. Thank god for Little Christmas parties otherwise the social life would fade away.

day 17: a moment

2011-11-14T09:06:00.000+02:00

Ruska ja laskeva aurinko.

Autumn is beautiful.

day 16: a black and white self-portrait

2011-11-13T09:02:00.001+02:00

Den Haag again! It was one lovely day. Here is also a proof of me wearing trousers...

(Alkuperäinen kuva on ihan sininen, neidin vaatteita myöten...)

day 15: love

2011-11-12T08:57:00.002+02:00

I love kitsch and flamingos. And I really love her style.

day 14: a picture of winter

2011-11-11T08:56:00.001+02:00

day 13: light

2011-11-10T08:52:00.000+02:00

Tämä wannabeviherpeukalo sai auringonkukansiemenet synttärilahjaksi ja vielä lokakuussa ne taipuivat kohti valoa.

Sunflowers at the summercottage in October light.

day 12: everyday

2011-11-09T10:12:00.001+02:00

Kaikki mahdolliset aamut alkavat viherpirtelöllä, joka syksyn tullen välillä punertaa kun joukkoon viskataan mustaviinimarjoja tai marja-aronioita. Juoma kannattaa muuten valmistaa jo edellisenä iltana – näin maku tekeytyy yön yli.

Perusohje

kourallinen jotain vihreää (paitsi ei jäävuorisalaattia)
kaksi hedelmää
1 rkl hampunsiemeniä
1 rkl pellavansiemeniä
sitruunamehutiivistettä maun mukaan
ripaus inkivääriä / cayennepippuria / kanelia / muskottipähkinää
(hunajaa)
pala kurkkua, kesäkurpitsaa tai porkkanaa
(avokado)

Mietin myös toimisiko pakastepinaatti smoothiessa, onko kokemuksia?

Viimeisen puolen vuoden aikana tykitetty joka-aamuinen ihmejuoma on tehnyt hyvää. En ole ollut vieläkään syysflunssassa ja veriarvoni ovat parantuneet huimasti (vaikka ei niissä ennen mitään kummempaa vikaakaan ollut). Ennen kaikkea olen taas oppinut aamupalan syömiseen, tai no juomiseen, ja sillähän kone lähtee käyntiin parhaiten!

I have a green smoothie every morning and it's keeping me healthy and energetic.

day 11: crazy

2011-11-08T09:56:00.002+02:00

Joulu on taas ihan nurkan takana!

(Rakas joulupukki olen ollut todella kiltti tyttö ja ensi vuodeksi toivoisin maailman rauhaa ja kunnolliset villaleggingsit.)

Christmas is just around corner. Again. How did this happen?

day 10: this makes me happy

2011-11-07T09:54:00.001+02:00

Matkustaminen, ystävät, meri, biitsi ja Hollanti.

Travelling, friends, sea, beach and the Netherlands.

day 9: outfit

2011-11-06T09:50:00.001+02:00

Heja Sverige! Syyskuun lemppariasu: mekko american apparel le sac dress ja kengät globe hope, jotka on tehty purjekankaasta. (Tietty seilorilla on sellaiset.)

The favourite oufit of September.

day 8: my favourite picture

2011-11-05T09:49:00.001+02:00

Monilla tietokoneen näyttöä koristaa oman kullan kuva, mutta meikä hymyilee näille kengille. Helmikuinen Madrid ja varaslähtö kevääseen ja parasta seuraa reissussa kaippa tämän on pakko olla se lempikuva!

Madrid February 2011 enjoying the warmth without shoes.

day 7: an unpublished picture

2011-11-04T09:44:00.002+02:00

Tyyli ennen kaikkea = hipsteripyöräilyä. Kesällä tuli poljettua kunnon reissu: Helsinki-Vihti-Karjalohja-Fiskars-Siuntio-Vihti-Helsinki.

Ensi kesänä vielä pidemmälle! Ja pyöräilyshortsit ovat mainiot mekkosen alla helteillä ja geelisatula jelppii.

This summer we were biking long trips usually it was also +30 degrees. Fun times and more next year!

day 6: something green

2011-11-03T09:38:00.001+02:00

Viiniköynnös kasvaa mökillä. Saa nähdä selviääkö se talvesta ja voimmeko noin neljän vuoden kuluttua aloittaa oman viinituotannon. Hih.

Grapevine at the summercottage. I wonder if it'll survive the winter and will be able to produce our own wine somaday.

day 5: an old picture

2011-11-02T09:33:00.001+02:00

Pikkusisko 2008. Nyt muru on jo iso eikä tälläinen mutrusuu.

My little sister 2008. Now she's a big teenager already. I simply love this photo.

day 4: a hobby

2011-11-01T09:20:00.004+02:00

Taas neulotaan! Suunnitteilla on ankkuripipo ja piti päästä kokeilemaan miltä tämä ankkurikuvio näyttää. Näihin rannelämmittimiin en ole ihan niin tyytyväinen...

Knitting! Sailor beanie will be next big thing.

day 3: a family member

2011-10-31T09:09:00.003+02:00

Kulta, jos sä menisit vähän edelle ja ottaisit kaikki nämä kassit, niin saisin tosi hienon kuvan!

Matkalla piknikille Haagissa toukokuu 2011. Ihana valo, ihana päivä ja miten ihana tuo tyyppi onkaan.

Carrying on. On our way to a picnic on the beach in Den Haag May 2011.

day 2: favourite thingie

2011-10-30T09:04:00.002+02:00

Jos pitää valita yksi, niin kamerapa tietenkin. Vaikka se ehkä tuntuukin useimmiten käden jatkeelta.

day 1: picture of me

2011-10-29T09:55:00.003+03:00

Nappasin ihanaisesta Oravanpesä -blogista 30 päivän kuvahaasteen. Tällä nyt elvytellään blogia ja puretaan jättimäistä kuvakansiota.

Yes she has a face! I'll be having 30 days photo challenge here in blog. Enjoy the ride!

Levottomat jalat

2011-10-27T12:07:00.001+03:00

Olen tässä viime aikoina vähän miettinyt. Esimerkiksi sitä, miksi työpaikan hissit ovat aina tyhjiä ja sitä, mitä oikein haluaisin tehdä elämälläni.

Kun tuttavat lähtevät Australiaan ilman paluulippua, hyvä ystävä vaihtoon Pietariin ja työkaverikin vielä kuukauden risteilylle kohti Brasiliaa, niin sydämeni käpertyy hieman ja ihmettelen, että mitä pirua tässä näin kateellisia ollaan.

Olen viimeisen vuoden piehtaroinut kolmenkympin kriisissäni ja ahdistunut suunnattomasti mahdollisesta perheen perustamisesta. (Tik tak biologinen kello raksuttaa, vaikka olo on sama kuin kymmenen vuotta sitten.)

Ja sitten se kolahti: en ole vieläkään seikkaillut tarpeeksi.

Välillä elämä tuntuu liian pieneltä ja kaikki kauniit ihmiset, valokuvaaminen, parisuhde ja kenkäkokoelma eivät täytä tätä elämänjanoa. Haluan asua muilla mailla, aloittaa alusta, haastaa itseni uudestaan ja uudestaan.

19-vuotiaana lähdin ensimmäisen kerran, määränpäänä oli tuolloin Irlanti, ja se into lähteä ja kokea vain kasvaa. Välillä sen unohtaa kun on taloudellisesti liian tiukkaa ja kaikki ovet tuntuvat sulkeutuvan edessä.

Ehkä paras oivallukseni kuitenkin on se, että en ole muuttunut. Olen puolet aikuiselämästäni asunut muilla mailla ja puolet rakkaassa Helsingissä. Kumpaakaa vaihetta en elämässäni vaihtaisi pois. Kai tärkeintä onkin ymmärtää, ettei tarvitse tehdä jotain mitä ei halua. Itseäni pelottaa aina eniten lopullisuuden tuntu; se että tämä olisi nyt tässä.

Mies totesi varsin fiksusti, että haluaa elää hyvän elämän ja se mikä tekee elämästä hyvän vaihtelee aika ajoin. Jos mökkeily tekee nyt onnelliseksi, ei sen tarvitse kuitenkaan määrittää elämää lopullisesti.

Nyt annan itseni haaveilla ja mietiskellä sitä, miten seuraava suuri seikkailu on järjestettävissä. Löytyyhän noita mahdollisuuksia kai. Kun tarpeeksi haluaa.

I've been having this wierd feeling in my stomach for a while. How I forgot to dream.

For a while I even started to fear that this is it.

I've realised how I'm not ready to be 30 like settle down etc. I want some more adventures abroad. Next fall will be my time to do something just for me. I guess.

Ne häät

2011-10-24T11:38:00.002+03:00

Lauantaiaamuna koko konkkaronkka saapui Lohjansaareen Martinpihan juhla/mökkitilaan ja ensimmäisenä oli vuorossa retki Alitalon omenaviintilalle tutustumaan ja maistelemaan viinejä. Villisiat, hepat ja talon haukku taisivat olla parasta antia. Kolmen kilometrin käppäily suuntaansa raikkaassa syysilmassa oli myös mitä mukavinta. Keittolounas toimi, viinit olivat mielenkiintoisia ja jokseenkin makeita.

Ilta jatkoi tyttöjen ja poikien saunavuoroilla ja jees olin ensimmäistä kertaa paljussa ihan huippuhauskaa. Paikan päällä oli myös allasbaari ja loppuillasta aika jääpuikkobaarimikko.

Iltaruokailu oli kodassa. Hälsans köketin vegenuggetit olivat ihan uusi tuttavuus namskis. Ruoka oli muutenkin ihan nappiin niin kuin tässä seurassa aina: kvinoasalaattia, savukalaa, kasvisvartaita... Allekirjoittaneen tekemä kurpitsapiirakka sai myös hurjasti kehuja ja oli se ihan sairaan hyvää.

Ilta päättyi tulishowhun ja villasukkadiskoon.

Kauneinta oli kuitenkin kun hääpari lauloi toisilleen:

You are the apple in my pie...

Sunnutaina oli seremonia ja brunssi. Brunssilla oli taikuri ja hääparin tekemä sketsimäinen video. Hääkakku oli tehty muffinseista.

Pidin puheen. Angsti siitä helpottui kun ymmärsin ettei sillä tarvitse muuttaa maailmaa. Harjoitus tosin tekee mestarin.

Kuvaa krapulanpunaisesta mekosta ei tietenkään ole. (Ers häävieras kommentoi asuni väriä näin; hyvä hämäys pois naamasta.. Törkeetä sanon minä ja sitä paitsi itse olen ennemminkin kalpea.) Kuvaan joskus kun kerkiän, se oli meinaan hieno. Aikuispisteet taas ropisee, kun huomaan your face -merkin vaatteiden olevan aika huippuja...

The wedding of the year. Two days and loads of activities.